Akupunktio

Akupunktiota ja laserterapiaa käytetään klinikallamme mm. kivunhoidossa, etenkin kroonisen kivun helpottamiseen muiden hoitojen tukena tai ainoana hoitona esimerkiksi silloin, jos eläin ei jostain syystä kestä kipulääkitystä.
Eläinlääkärimme Teija Kallio on suorittanut laillistetun akupunktioeläinlääkärin sertifikaatin kansainvälisessä koulutusohjelmassa (IVAS Certified Veterinary Acupuncturist, CVA).

Yleistä akupunktiosta

Akupunktio on tuhansia vuosia vanha, todennäköisesti Kiinassa kehitetty hoitomenetelmä, jota voidaan käyttää monipuolisesti useiden erilaisten sairauksien ja kiputilojen hoidossa. Akupunktiota on alettu tutkia 1970 – luvulta alkaen, ja tutkimustulosten myötä akupunktiota on alettu käyttää osana eläinlääketiedettä myös länsimaissa. Länsimainen akupunktio käyttääkin hyväkseen tieteeseen perustuvaa todennettua tietoa (EBM = evidence based medicine).
Akupunktion soveltuvuuden ja tarpeen eläimelle määrittää aina eläinlääkäri. Joskus pelkkä akupunktiolla toteutettu hoito riittää, mutta usein akupunktio kannattaa yhdistää lääkkeelliseen hoitoon. Tällöin lääkitysten tarve voi kuitenkin vähentyä merkittävästi (esimerkkinä nivelrikkopotilaan kipulääkitys). On tärkeää huomata, että akupunktio ei sovellu minkä tahansa sairauden hoitoon. Esimerkiksi bakteeritulehdukset, luunmurtumat ym. hoidetaan aina käyttäen länsimaista koululääketiedettä.

Monet vakuutusyhtiöt korvaavat eläinlääkärin eläimelle antaman akupunktiohoidon. Asian voit varmistaa omasta vakuutusyhtiöstäsi!

Akupunktion vaikutukset

Akupunktio perustuu hermoston stimuloimiseen, ja nämä vaikutukset on voitu todentaa tieteellisillä tutkimuksilla. Akupunktiopisteissä hermosyyt ovat tiheässä, ja useat pisteet sijaitsevat suoraan hermopäätelevyjen kohdalla. Akupunktion on todettu lievittävän kipua sekä paikallisesti että vaikuttavan kipukokemukseen osallistuviin alueisiin aivoissa. Hoito tehostaa myös verenkiertoa ja vaikuttaa elimistössä hormonaalisella tasolla.
Akupunktiolla ei ole vastaavia haittavaikutuksia, kuten monilla pitkäaikaisilla lääkityksillä.
Kuten minkä tahansa hoidon tai lääkityksen kohdalla voidaan todeta, akupunktiokaan ei sovi kaikille. Esimerkiksi kipupotilailla akupunktiota kannattaa kokeilla kolme kertaa. Jos hoidoilla ei ole vaikutusta eläimen vointiin, ei hoitoja jatketa.
Lisää akupunktiosta ja sen vaikutuksista voit lukea esimerkiksi tämän sivun loppuun listatuista tieteellisistä julkaisuista.

Akupunktiota käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja:

VanderPloeg K, Yi X. Acupuncture in modern society. J Acupunct Meridian Stud 2009, 2: 26-33.
White A. Western medical acupuncture: a definition. Acupunct Med 2009, 27: 33-35.
Zhao Z-Q. Neural mechanism underlying acupuncture analgesia. Prog Neurobiol 2008, 85: 355-375.
Lin J-G, Chen W-L. Acupuncture Analgesia: A review of its mechanisms of actions. Am J Chin Med 2008, 36: 635-645.
Madsen MV, Gotzsche PC, Hrobjartsson A. Acupuncture treatment for pain: systematic review of randomized clinical trials with acupuncture. Placebo acupuncture and no acupuncture groups. Br Med J 2009. BMJ. 2009 Jan 27; 338:a3115. doi: 10.1136/bmj.a3115. Review
Linde K1, Niemann K, Schneider A, Meissner K. How large are the nonspecific effects of acupuncture? A meta-analysis of randomized controlled trials. BMC Med. 2010 Nov 23;8:75. doi: 10.1186/1741-7015-8-75.
Still J. Relationships between electrically active skin points and o points in the dog. Am J Acupuncture 1988, 16; 55-71.
Leung L. Neurophysical basis of acupuncture-induced analgesia – An updated review. J Acupunct Meridian Stud 2012, 5: 261-270.
Hwang Y-C, Egerbacher M. Anatomy and classification of acupoints. Teoksessa: Schoen AM (toim.) Veterinary acupuncture: Ancient art to modern medicine. 2. p. Mosby Elsevier, St. Louis 2001; 19-25.
Leake R, Broderick JE. Treatment efficacy of acupuncture: A review of the research literature. Int Med 1998, 1: 107-115.
Andersson S, Lundeberg T. Acupuncture – from empiricism to science: Functional backround to acupuncture effects in pain and disease. Med Hypotheses 1995, 45: 271-281.
Haker E, Eqekvist H, Bjerring P. Effect of sensory stimulation (acupuncture) on sympathetic and parasympathetic activities in healthy subjects. J Autonom Nerv Syst 2000, 79; 52-59.
Kimura Y, Hara S. The effect of electro-acupuncture stimulation on rhythm of autonomic nervous system in dogs. J Vet Med Sci 2008, 70; 349-352.
Wu M-T, Hsieh J-C, Yang C-F, Pan H-B, Chen Y-CI, Tsai G, Rosen BR, Kwong KK. Central nervous pathway for acupuncture stimulation: Localization of processing with functional MR imaging of the brain – preliminary experience. Radiology 1999, 212; 133-141.
Wang S-M, Kain ZN, White P. Acupuncture analgesia: I. The scientific basis. Pain Med 2008, 106: 602-610.

Laserterapia

Käytössämme klinikalla on nelosluokan terapialaser. Laserterapiassa käytetään 650-1100 nm aallonpituuksia, jotka ovat punaista tai lähellä punaista olevaa valoa. Laser nopeuttaa vaurioituneen kudoksen ja tulehdusten paranemista. Verenkierto alueella lisääntyy, aineenvaihdunta nopeutuu ja turvotus vähenee. Laser lievittää myös kipua.

Eläinlääkäri voi suositella laserterapiaa, jos lemmikkisi kärsii esimerkiksi nivelrikosta, rasitusvammoista tai tulehduksista.
Laseria voidaan käyttää osana hoitoa mm. seuraavien tilojen hoidossa:
Nivelrikko, nivelkipu, selkäkipu
Erilaisten tulehdusten lievitys: mm. krooniset korvatulehdukset, anaalirauhastulehdus, huonosti paranevat ihottumat
Leikkaushaavojen ja huonosti paranevien haavojen hoito

Yksi hoitokerta kestää yleensä alle kymmenen minuuttia. Laserterapiaa suositellaan 3–8 hoitokerran sarjoissa, yleensä muutaman päivän välein. Kroonisista vaivoista kärsiville potilaille voidaan alkuhoitosarjan jälkeen käyttää ylläpitohoitoa kerran kuukaudessa.

ELÄINKIROPRAKTIIKKA – Mitä se on?

Kiropraktiikka on manuaalinen hoitomuoto, jota käytetään monien sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Kiropraktiikassa etsitään ja korjataan selkärangan alueella esiintyviä liikerajoituksia (biomekaanisia toimintahäiriöitä eli subluksaatiokomplekseja). Liikerajoituksia korjaamalla vaikutetaan myös elimistön hermostojärjestelmään.

Selkäranka koostuu luisista nikamista, joiden sisällä selkäydin kulkee. Selkäytimestä haarautuvat hermot kaikkiin kehon elimiin ja lihaksiin. Nämä hermot tulevat esiin nikamien väleistä, joten on helppo ymmärtää, että nikamien liikerajoitteet ja toiminnalliset ryhtivirheet vaikuttavat hermojuuriin ja sitä kautta koko elimistöön. Hermo voi esimerkiksi joutua puristuksiin tai alueen heikentynyt liike estää sitä saamasta tarpeeksi ravintoa ja happea, jolloin hermon toiminta häiriintyy.

Selkärangan ongelmat aiheuttavat mm. lihasjännitystä, hermoärsytystä ja kipua. Tila voi kuitenkin olla pitkään oireeton, sillä eläin kompensoi selkänikamien paikallisia ongelmia siirtämällä rasitusta muille nivelille, esimerkiksi toisille selkänikamille tai raajojen nivelille. Ajan kanssa tämä kompensaatiomekanismi pettää, ja eläin alkaa oireilla. Vaivan alkuperäinen syy saattaa kuitenkin olla jossain muualla, kuin oireilevalla alueella.

Kiropraktinen hoito

Kiropraktinen hoito ei korvaa eläinlääkärin antamaa hoitoa, vaan toimii yhdessä eläinlääketieteen kanssa tavoitteena kivuton ja normaalisti liikkuva eläin. Näin ollen kiropraktisen jatkokoulutuksen hankkineella eläinlääkärillä on käytössään monipuoliset diagnosointi- ja hoitomenetelmät parhaan tuloksen saavuttamiseksi esimerkiksi erilaisissa tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa. Tarvittaessa oireileva potilas lähetetään eteenpäin ortopedille tai neurologille, ja kiropraktiikkaa hyödynnetään parantumisen tukena.

Kiropraktiikkaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää oireiden ehkäisyssä: oireilevan eläimen taustalla on usein pitkään jatkuneet rangan ongelmat, ja elimistön kompensaatiomekanismien pettäessä eläin alkaa oireilla esimerkiksi ontumalla tai liikkumalla epäpuhtaasti.

Kiropraktikko palauttaa nivelen liikkeen lyhyen, nopean ja oikeasta kulmasta hoitoalueelle tehdyn impulssin avulla. Hoito on turvallinen, sillä nivelen anatomisia liikerajoja ei ylitetä. Rajoittuneesti liikkuvalle nivelelle siis palautetaan sen normaali liikerata.

Akuuteissa vaivoissa kertaluontoinen hoito voi joskus riittää, mutta tällöinkin kannattaa muistaa, että ennaltaehkäisy on aina paras ratkaisu. Ennaltaehkäiseviä hoitoja voi lämpimästi suositella lähes kaikille lemmikeille (myös sohvalla viihtyville kotikoirille) 1-4 kertaa vuodessa rasituksen määrästä ja laadusta riippuen.

Kroonisissa vaivoissa hoitokertoja vaaditaan useampia ja tiheämmin. Usein selkeää edistymistä havaitaan jo muutaman hoitokerran jälkeen, mutta joskus vaaditaan jatkuvia ylläpitohoitoja esimerkiksi 2-3 kuukauden välein.

Milloin hoitoon?

Koirilla tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia aiheuttavat mm. ikääntyminen, tapaturmat sekä epäsopiva tai yksipuolinen liikunta. Aktiivisille harrastuskoirille suositellaan säännöllisiä hoitoja. Myös kaulapannat ja valjaat voivat aiheuttaa erityisesti hihnassa vetäville koirille ongelmia. On hyvä muistaa, että myös liian pitkät kynnet ja liikkumattomuus ovat hyvin tavallisia selkävaivojen aiheuttajia, vaikkakin oireet voivat tulla esiin vasta pitkällä viiveellä.

Ennaltaehkäisevään hoitoon ovat tervetulleita kaikki koirat ja kissat iästä ja kunnosta riippumatta. Mikäli lemmikillä havaitaan ontumista tai muita kipuoireita, liikkumishaluttomuutta, suorituskyvyn heikkenemistä epänormaalia käytöstä tai lemmikki on muuttanut lepoasentoaan tai tapaansa liikkua, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkärin suorittaman tutkimuksen perusteella voidaan suositella joko ainoana tai yhdessä muiden tutkimus- ja hoitomuotojen kanssa kiropraktiikkaa.